RIEMURAHAT

RIEMURAHAT

OHJAUS: Iiris Rannio

SUOMENNOS: Mikko Viherjuuri

ENSI-ILTA: 16.3. klo 19.00 Jukola-salissa

KESTO: Noin 2h 15 min

TYYLILAJI: Farssi


Kävimme katsomassa näytelmän Riemurahat, joka oli tyyliltään farssi. Näytelmä sisälsi lukuisia kommelluksia ja välillä sai nauraa aivan räkä poskella. Kaikki sai alkunsa salkkujen vaihtumisesta. Henry Perkins ottaa vahingossa tuntemattoman gangsterin salkun metropysäkiltä matkaansa ja syntymäpäiviensä kunniaksi huomaa salkun sisältävän puolitoista miljoonaa puntaa. Henry päättää lähteä vaimonsa kanssa loppuelämäkseen lomailemaan. Mitä kauemmaksi sitä parempi. Lukuisat vastoinkäymiset kumminkin viivästyttävät lähtöä.

Farssi on yksi komedian suuntaus, jonka tarkoituksena on saada yleisö hymyilemään ja nauramaan. Mikä tekee farssista viihdyttävän on siinä tapahtuvat väärinkäsitykset, salaisuudet ja absurdit tilanteet. Viihdyttävyyttä luo myös verbaali huumori ja nopeatempoinen, loppuun kiihtyvä juoni. Farssit yleensä päättyvät onnellisesti. Riemurahat oli onnistunut farssi monella tapaa. Näytelmä sai yleisön ja ainakin minut nauramaan todella kovaa. Väärinkäsityksiä tapahtui ja oli jos jonkun näköisiä salaisuuksia... Näytelmä kaiken kaikkiaan oli hyvin vauhdikas ja humoristinen.

Lavastuksena toimi Henryn ja hänen vaimonsa kodin olohuone. Olohuoneesta meni rappuset yläkertaan ja ovet; ruokasaliin, keittiöön ja ulos. Itse olohuoneen sohvalla tapahtui miltein kaikki näytelmän tapahtumat. Lavastus oli yksinkertainen ja toimi näytelmän tarkoituksen mukaisesti. Itse koin, että lavastus oli hieman tylsä. Olisin halunnut sen vaihtuvan välillä.

Riemurahoissa näytteli:
Samuli Punkka, Anna-Kaisa Makkonen, Sami Lanki, Seppo Kaisanlahti, Turo Marttila, Netta Salonsaari ja Jarno Kolehmainen. Parhaiten mieleeni jäi Seppo Kaisanlahden näyttelemä rooli. Hän oli farssissa toinen poliiseista ja hän koitti saada ''kuolleen'' Henry perkinssin lähiomaisen tunnistamaan ruumishuoneelle ruumista, joka oli olevinaan Henryn ruumis. Tykkäsin hänen tavasta näytellä ja muutenkin tuttuna henkilönä muista näytelmistä jäi hän parhaiten mieleeni.

Minulla oli näytelmää kohtaan paljon ennakkoluuloja, koska en aikaisemmin ollut nähnyt yhtään farssia. Oletin Riemurahojen olevan tavallinen tylsä komedia, eikä näytelmän teema saanut minua innostumaan. Kuitenkin heti näytelmän ensi metreillä aloin ajatella, että ehkä tämä onkin ihan katsottava näytelmä. Sen huumori upposi minuun ja sai minut todella hyvälle tuulelle. Tosin välillä Riemurahat tylsistytti jotekin sen lavastuksen osalta. Kaikki tapahtumat tapahtui yhdessä paikassa, eikä juoni mielestäni edennyt tarpeaksi nopeasti lomamatkalle asti ja se sai välillä pitkästyneen olon.
Muuten minusta Riemurahat oli oikein hauska näytelmä ja sen perusteella voisin joskus toistekin käydä katsomassa farssin.

''Kullakin on kellonsa pohjas sydämen, kun se seisahtaa niin kuolon aika alkaa'''

Kirja: Ensimmäinen murhani
Tekijä: Lehtolainen, Leena
Painovuosi: 1993
Kustantaja: Tammi
Päähenkilö: Maria Kallio


Kirja ''ensimmäinen murhani'' on Leena Lehtolaisen ensimmäinen rikosromaani. Kirja alkaa Eino Leinon runolla, jossa on virkkeet: '' Virta venhettä vie, mihin päättyvi tie? Lyö kuohut purren puuta ja talkaa? Mikä ihminen on? Vaiko valhetta lie? virta venhettä vie.'' Runo osittain kulkee koko kirjan ajan mukana ja lopulta käy ilmi, että itse runo on motiivi murhaan. Lehtolaisen dekkarissa on tyypillinen suljetun paikan rakenneratkaisu. Joukko opiskelijakuorolaisia on huvilalla pitämässä hauskaa ja harjoittelemassa. Aamulla rankan illan jälkeen löytyy merestä kuolleena yksi kuorolaisista. Jo kirjan alussa käy ilmi, että kyseessä on murha. Herää kysymys kuka joukossa on murhaaja?

Dekkarin kansikuva

Päähenkilö kirjassa on Maria Kallio. Maria on nuori punatukkainen, lyhyehkö ylikonstaapeli. Hän rupeaa tutkimaan ensimmäistä murhatapaustaan. Murha tapahtuu keskellä kesää meren lähellä, jossa joukko opiskelijakuorolaisia on kerääntynyt juhlimaan ja harjoittelemaan. Murhan uhrina on  Jukka Peltonen. Maria kokee kiusalliseksi tutkia murhatapausta, koska uhri ja muut tapahtumiin kuuluvat kuorolaiset ovat hänen entisiä tuttujaan opiskeluajoilta. Äkkiä tapahtumat loksahtavat paikoilleen ja Maria selvittää murhaajan, joka mielestäni oli hyvin yllättävä.

Maria Kallio seikkaillee myös kolmessatoista muussa Lehtolaisen kirjoittamassa kirjassa. Uusin ''Minne tytöt kadonneet'' on ilmestynyt vuonna 2010.
MTV:3 on myös tehnyt 13-osaisen televisiosarjan Mario Kalliosta. Sarjassa Mariaa näyttelee Minna Haapkylä.

Leena Lehtolainen itse on hyvin suosittu suomalainen naisdekkaristi. Hän on syntynyt vuonna 1964 Vesannolla.

Itse pidin kirjasta paljon. Voisin suositella sitä kaikille nuorille, jotka tykkäävät jännityksestä. Kirjan tapahtumat olivat hyvin uskottavia, eikä murhaaja selvinnyt liian helpolla. Kirja oli myös helppolukuinen.

LÄHTEET: http://www.kirjojentakana.fi/leena-lehtolainen ja

 http://www.mariakallio.fi/kirjat/9789513124229

Laiskuus

Tänä päivänä ihmiset ovat hyvin laiskoja. Liikuntaa harrastetaan yhä vähemmän ja ostetaan pikaruokaa sen helppouden takia. Paikkoja roskataan, koska ei jakseta viedä niitä roskikseen ja ihmiset harvoin jaksavat nähdä suurta vaivaa liikkuessaan paikasta toiseen. Esimerkiksi useimmat pyöräilyn tai kävelemisen sijasta ajavat mieluummin moottoriajoneuvoilla, vaikka olisi kyse hyvin lyhyestä matkasta. Kouluarvosanat laskevat, koska tunneilla ei jakseta keskittyä ja kotitehtävät laiskuuden takia jätetään hoitamatta. Kaikki asiat nykyisin hoidetaan helpoimman kautta, miettimättä sen suuremmin seurauksia.
   Mikä laiskuuteen on johtanut? Ajattelutapa on muuttunut. Millään ei enää tunnu olevan väliä eikä mitään enää arvosteta. Ajatellaan, että voidaan tehdä mitä halutaan. Myös jatkuva kiire on johtanut laiskuuteen. Mielestäni nykyisin vaaditaan nuorilta liian vähän. Vanhemmat tekevät liikaa asioita lastensa puolesta, eivätkä aseta lapsilleen selkeitä rajoja. Lisäksi useimmat vanhemmat myös hemmottelevat lapsiaan aivan liikaa jo pienestä pitäen.
   Seurauksena nuoret ovat hyvin ylipainoisia ja useimmat uusavuttomia. Suosittu vapaa-ajan viete on lojua keskustassa ja tehdä elemästä hyvin vaikeaa.
   Nuoria pitäisi kannustaa enemmän ja vanhempien tulisi tukea ja asettaa heille selkeät rajat. Elämäntapa tulisi muuttaa paremmaksi. Harrastaa säännöllistä liikuntaa ja syödä terveellistä ruokaa.

NOVELLI

Olen syntynyt ja asunut Imatralla. Asuessani Imatralla asuimme melko isossa kerrostalohuoneistossa. Kerkesin Imatralla asuessani käydä kahta eri koulua. Aluksi olin Itäsiitolan ala-asteella ja sieltä vaihdoin Linnalan ala-asteelle musiikkiluokalle. Vanhenpani erosivat ollessani 7-8 vuotias koululainen.
   Muutin Lappeenrantaan käydessäni viidettä luokkaa. Muutimme hienoon, vasta rakennettuun rivitaloon. Aloitin Lappeenrannassa koulun Alakylän ala-asteella musiikkiluokalla. Ensimmäisinä kuukausina käydessäni koulua Lappeenrannassa asuin vielä Imatralla. Lappeenrannassa sain nopeasti uusia ystäviä ja aloitin uuden harrastuksen.
   Ala-asteen jälkeen siirryin Armilan yläasteelle, sielläkin olin musiikkiluokalla. Armilassa kolme vuotta vierähtivät hyvin nopeasti, kunnes oli aika jo siirtyä opiskelemaan.
   Tällä hetkellä opiskelen Lauritsalan lukiossa ensimmäistä vuotta.

Harrastukseni

  Pienestä pitäen ollut todella urheilullinen ja musikaalinen. Molemmat asiat ovat melko keskeisiä perheessäni ja suvussani. Harrastan siis yleisurheilua ja pianon- sekä kitaransoittoa.
    Tällä hetkellä elämässäni on ollut tärkeintä yleisurheilu. Aloitin sen harrastamisen muuttaessani Imatralta Lappeenrantaan noin neljä vuotta sitten. Ajauduin yleisurheilun pariin, koska äitini on harrastanut sitä nuorempana. Harrastus on minulle hyvin tärkeä, koska sen parissa minä viihdyn ja se tuo kaiken arjen keskellä muuta ajateltavaa. Treeneissä on mukavaa olla ja ne tekevät aina minut pirteäksi. Plussana on myös hyväkuntoisena pysyminen. Ikävää on, että harrastuksessani tapahtuu myös paljon loukkaantumisia ja urheiluvammoja. Tällä hetkellä esimerkiksi itse en ole päässyt harjoittelemaan ollenkaan jalkavammani takia.
   Hyvin suurena osana elämääni on myös musiikki. Musiikkiharrastus on ollut mukana elämässäni aivan pienestä pitäen. Aloitin musiikkiopistossa soittamaan pianoa noin kuuden vuoden ikäisenä. Enää tällä hetkellä en soita musiikkiopistossa, koska yleisurheilu on vienyt niin paljon elämässäni aikaa. Silti aina usein vapaa-ajallani tykkään soittaa pianoa ja laulaa.
    Kitaraa taas olen itse opetellut soittamaan. Sitä tulee soitettua päivittäin. Joskus jopa reissuun lähdettäessä saatan ottaa kitaran mukaan, koska sen kulettaminen on niin helppoa. Nämä harrastukset tekevät päivistäni mielekkäitä.