RIEMURAHAT
OHJAUS: Iiris Rannio
SUOMENNOS: Mikko Viherjuuri
ENSI-ILTA: 16.3. klo 19.00 Jukola-salissa
KESTO: Noin 2h 15 min
TYYLILAJI: Farssi
Kävimme katsomassa näytelmän Riemurahat, joka oli tyyliltään farssi. Näytelmä sisälsi lukuisia kommelluksia ja välillä sai nauraa aivan räkä poskella. Kaikki sai alkunsa salkkujen vaihtumisesta. Henry Perkins ottaa vahingossa tuntemattoman gangsterin salkun metropysäkiltä matkaansa ja syntymäpäiviensä kunniaksi huomaa salkun sisältävän puolitoista miljoonaa puntaa. Henry päättää lähteä vaimonsa kanssa loppuelämäkseen lomailemaan. Mitä kauemmaksi sitä parempi. Lukuisat vastoinkäymiset kumminkin viivästyttävät lähtöä.
Farssi on yksi komedian suuntaus, jonka tarkoituksena on saada yleisö hymyilemään ja nauramaan. Mikä tekee farssista viihdyttävän on siinä tapahtuvat väärinkäsitykset, salaisuudet ja absurdit tilanteet. Viihdyttävyyttä luo myös verbaali huumori ja nopeatempoinen, loppuun kiihtyvä juoni. Farssit yleensä päättyvät onnellisesti. Riemurahat oli onnistunut farssi monella tapaa. Näytelmä sai yleisön ja ainakin minut nauramaan todella kovaa. Väärinkäsityksiä tapahtui ja oli jos jonkun näköisiä salaisuuksia... Näytelmä kaiken kaikkiaan oli hyvin vauhdikas ja humoristinen.
Lavastuksena toimi Henryn ja hänen vaimonsa kodin olohuone. Olohuoneesta meni rappuset yläkertaan ja ovet; ruokasaliin, keittiöön ja ulos. Itse olohuoneen sohvalla tapahtui miltein kaikki näytelmän tapahtumat. Lavastus oli yksinkertainen ja toimi näytelmän tarkoituksen mukaisesti. Itse koin, että lavastus oli hieman tylsä. Olisin halunnut sen vaihtuvan välillä.
Riemurahoissa näytteli:
Samuli Punkka, Anna-Kaisa Makkonen, Sami Lanki, Seppo Kaisanlahti, Turo
Marttila, Netta Salonsaari ja Jarno Kolehmainen. Parhaiten mieleeni jäi Seppo Kaisanlahden näyttelemä rooli. Hän oli farssissa toinen poliiseista ja hän koitti saada ''kuolleen'' Henry perkinssin lähiomaisen tunnistamaan ruumishuoneelle ruumista, joka oli olevinaan Henryn ruumis. Tykkäsin hänen tavasta näytellä ja muutenkin tuttuna henkilönä muista näytelmistä jäi hän parhaiten mieleeni.
Minulla oli näytelmää kohtaan paljon ennakkoluuloja, koska en aikaisemmin ollut nähnyt yhtään farssia. Oletin Riemurahojen olevan tavallinen tylsä komedia, eikä näytelmän teema saanut minua innostumaan. Kuitenkin heti näytelmän ensi metreillä aloin ajatella, että ehkä tämä onkin ihan katsottava näytelmä. Sen huumori upposi minuun ja sai minut todella hyvälle tuulelle. Tosin välillä Riemurahat tylsistytti jotekin sen lavastuksen osalta. Kaikki tapahtumat tapahtui yhdessä paikassa, eikä juoni mielestäni edennyt tarpeaksi nopeasti lomamatkalle asti ja se sai välillä pitkästyneen olon.
Muuten minusta Riemurahat oli oikein hauska näytelmä ja sen perusteella voisin joskus toistekin käydä katsomassa farssin.
